Kävin Arktisen keskuksen maanalaisessa pesässä jututtamassa Ari Laaksoa, joka on tiedetoimittajan virkansa ohella tutkija. Ari oli hyvin ystävällinen ja esitteli laajasti arktisen keskuksen tutkimusta niiltä osin, jotka saattaisivat kiinnosta minua. Tutkijoille näyttää olevan tyypillistä, että he rakastavat puhua oman alansa asioista. En sitä ihmettele. Kaikki mahdollisuudet selvittää pään sisälle rakentunutta monimutkaista tiedollista rakennelmaa alusta alkaen (havainnollisesti, tuoreesti) ovat tervetulleita.

Ari itse on tutkinut Lapin poro- ja riistataloutta. Näihin aiheisiin olisi helppo tarttua, jos tavoitteenani olisi vain kuvittaa kulttuurihistoriaa. Nykytaiteen keinoilla on kuitenkin mielekkäämpää käsitellä hänen myöhemmin esittelemiään aiheita.

Ilmastonmuutoksen myötä pohjoiskalotin alueen napajäät ovat sulamassa. Tapahtumalla on ainakin kaksi seurausta. Sulamisen tuloksena syntyvä valtameri avaa uusia laivareittejä Euroopan ja Aasian välille. Ankarien olosuhteiden ja napajäätikön alla uinuvat valtavat luonnonvarat, joiden jakamisesta käydään kansainvälistä poliittista keskustelua jo nyt. Pohjoisen napajäätikön sulamista on tutkinut professori Timo Koivurova. Kysytty luennoitsija ravaa suuren osan vuodesta kansainvälisissä konferensseissa luennoimassa arktisen alueen kysymyksestä.

Toinen mahdollinen aihe voisi löytyä idästä päin. Suomeen tulevasta öljystä valtavan suuri osa on peräisin Venäjältä. Öljyä porataan pohjoisen arktisilta alueilta, monien alkuperäiskansojen asuinalueilta. Öljytalouden aiheuttamat ongelmat ovatkin suurin yksittäinen uhkatekijä vanhojen elämänmuotojen säilymiselle. Arktikumiin on suunnitteilla näyttely, jonka tarkoitus on kartoittaa havainnollisesti Suomessa käytettävän öljyn tarina sen kulkureittejä seuraillen aina öljykentille saakka. Näyttelyn yhteydessä olisi mahdollisesti paikka myös mahdolliselle aihetta sivuavalle työlleni. Aihetta ovat tutkineet ainakin Bruce Forbes ja Florian Stammler.

Seuraava tehtäväni on valita yllä esittämieni vaihtoehtojen joukosta kontakti, jonka kanssa olisi mahdollista tarkentaa aihevalintaa edelleen. Jos valitsen jommankumman jälkimmäisistä aiheista minun olisi syytä ryhtyä taas seuraamaan sanomalehtiä ja mediaa. Hiljaiselon aikana vanha hyvä tapa on jäänyt pahasti unohduksiin.

Tässä vaiheessa ainoa tietolähteeni on käymäni keskustelu Ari Laakson kanssa.

Aloite

Tämän viestin lähetin arktisen keskuksen tiedetoimittaja Ari Laaksolle.


Hei,

Olen kuvataidekasvatuksen viidennen vuoden opiskelija. Toteutan tämän lukukauden aikana syventävän taideproduktion, jonka teemana on tieteiden ja taiteiden välisyys. Tarkoituksena on löytää toiselta tieteenalalta yhteistyökumppani, jonka kanssa yhteistyössä otetaan selvää miten tieteen tutkimustuloksista voisi kertoa taiteen keinoilla. Yhteistyön lopputuloksena toteutan taideteoksen, joka asetetaan näytteille produktioon liittyvän kurssin loppunäyttelyssä touko-kesäkuussa 2011.

Etsin yhteistyökumppaniksi tutkijaa tai opiskelijaa historian tai kulttuuriantropologian aloilta. Osaatteko neuvoa minulle tällaista ihmistä? Erityisesti olen kiinnostunut Lappilaisen elinympäristön kulttuurihistoriasta ja kansanperinteestä. Yhteistyö koostuisi muutamasta tapaamisesta ja ajatusten vaihdosta esimerkiksi sähköpostilla. Vaikka yhteistyökumppanin asiantuntemus on lähtökohta projektille, uskon sen kokonaisuudessaan hyödyttävän molempia. Erilaisten ihmisten ja ajatustapojen kohtaaminen on aina avartavaa, etenkin silloin kun se tehdään päämäärätietoisella vakavuudella, tyyliä unohtamatta.

Terveisin,
Timo Heikura

Riimustuksia

Tämä nurkkakonttori on luotu vastauksena havaittuun dokumentoinnin tarpeeseen. Blogi tuntuu prosessin seuraamisen välineenä hyvin luontevalta. Samalla opettajani ja muut opiskelijat pääsevät seuraamaan projektin etenemistä vaihe vaiheelta. Minua ei haittaa lainkaan, että samalla olen potentiaalisesti koko suomenkielistä internetiä käyttävän yleisön nähtävillä. Päinvastoin.
Alkusysäyksen blogille antanut kuvataidekasvatuksen syventävä taideproduktio on vuoden kestävä kurssi, jonka tavoitteena on harjaantua prosessiajattelussa. Tänä vuonna kurssin teemana on tieteen ja taiteen välisyys.

Teema on omasta mielestäni hyvin kiinnostava. Oma erityisalueeni on sivuaineenakin opiskelemani historia. Historian tai kulttuuriantropologian aloilta toivon myöskin löytäväni yhteistyökumppanin oman taideproduktioni tekemiseen. Luontevin yhteistyötaho tuntuu näin alustavasti olevan arktinen keskus. Seuraava askel onkin yhteistyötahon tunnustelu tiedetoimittaja Ari Laakson kautta.

----

Seitakivi on harvinaislaatuinen luonnonmuodostelma. Se on paikka, jolla on erityinen yhteys aliseen maailmaan. Minulle se on tarkkailupaikka, ja voimakas vertauskuva. Seitakiven päällä seisoessa näkee kauas ja on samalla vakaasti tietoinen kaikesta siitä mikä on mennyttä, mutta silti olevaa.