Talking with Bruce

Bruce oli mainio tyyppi, juuri kuten Ari lupasi. Tapaaminen viivästyi vartin verran sovitusta ajasta, koska hänen toimistonsa sijaitsi päärakennuksen yläkerrassa, eikä arktisen keskuksen maanalaisessa luolassa. Ystävällisen vastaanottotädin opastuksella pääsin lopulta kolkuttamaan Brucen toimiston ovelle.

Keskustelu ei sinänsä tuonut uutta tietoa, mutta vahvisti omaksutun välisiä yhteyksiä. Bruce on erikoistunut tutkimuksen ekologisiin ja maantieteellisiin piirteisiin. Hän lupasi lähettää minulle erikoisalaansa liittyvää kuvallista materiaalia, jonka varassa voisin aloittaa luonnostelun. Brucen pitkä-aikainen työtoveri Florian Stammler on sosiologian asiantuntija. Kolmas Jamalin-Nenetsin aluetta tutkinut on Timo Kumpula, jonka erikoisalana ovat juridiset kysymykset.
Jamalin-Nenetsin alueen tilanne on veitsenterällä. Tulevat toimenpiteet ratkaisevat nenetsien sosio-ekologisen elämäntavan kohtalon. Kykeneekö jatkuvasti laajeneva öljytalous ja nenetsi-paimentolaiset joustamaan ja neuvottelemaan keskenään? Kestääkö alueen ekologinen tasapaino öljytalouden houkutteleman muuttoliikkeen painetta? Länsi-Siperiassa kasvavan luonnonvarojen hyödyntämisen aiheuttamat ongelmat kärjistyvät voimakkaasti. Vastaavanlaisia ongelmia on myös Kanadan MacKenziejoen suistossa ja Alaskassa.
Suomen ja Länsi-Siperian kaasukenttien välillä ei ilmeisesti tällä hetkellä ole suoraa putkilinjaa. Sellainen on suunnitteilla ja tuleva arktikumin näyttely pyrkii kommentoimaan sen vaikutuksia.

Tutkijat ovat tehneet yhteistyötä NASAn kanssa. Satelliittien ottamissa valokuvissa näkyy öljytalouden ja ilmaston lämpenemisen aiheuttama muutos Jamalin-Nenetsin alueen kasvillisuudessa. Minun on otettava seuraavaksi yhteyttä Timo Kumpulaan, että saisin käyttööni kyseiset satelliittikuvat. Mieleeni tulee (ilmiselvästi) suureen kokoon maalattu kartta, johon voisi havainnollisesti liittää informaatiota monista eri ilmiöistä.

Neuvonpito eilen

Esittelin tapaamisessa työsuunnitelmani. Omaan aiheeseen en luonnollisesti saanut vielä täsmennystä, kun lähtökohdatkin ovat toistaiseksi varsin epäselvät. Ystävällisesti muut heittelivät mahdollisia näkökulmia ja rajauksia. Mielenkiintoisin oli ehdotus Nenetsien kulttuurin ja alueen ekologisen muuttumisen kuvaamisesta todellisuuden ja fantasian sekoituksena. Siis eräänlainen tulevaisuuden skenaario.
Dystopian käsitteen jouduin palauttamaan uudelleen mieleeni. Kyseessä on utopian vastakohta, kauhukuva tilanteesta, jossa moni asia on mennyt pieleen. Isoja valintoja, joiden taustaa joudun pohtimaan perinpohjaisesti.

Yamal-Nenets

Lueskelin tänään Arilta saamani Bruce Forbesin artikkelin.
Artikkeli on yhteenveto vuosikausien tutkimustyöstä Jamalin niemimaalla paimentolaiselämää viettävien Nenetsien parissa.  Pienilukuinen kansa on kyennyt harjoittamaan perinteistä elinkeinoaan tavalla, joka on esimerkki menestyksekkäästä sopeutumisesta muuttuviin sosiaalisiin ja ekologisiin olosuhteisiin. Venäjän arktisella alueella ei ole toista vastaavanlaista tarinaa.
Nenetsien elämäntavan jatkuvuuteen on ilmeisesti vaikuttanut ratkaisevalla tavalla kulttuurin sisäinen kyky sopeutua muutoksiin. Monet nuoret nenetsit valitsevat mieluummin elämän tundralla kuin muuttavat Jamalin-Nenetsin alueen kasvaviin kaupunkeihin. Alue on erittäin tärkeä Venäjän öljyntuotannolle. 12% Venäjän öljyvaroista ja jopa 90% maakaasusta löytyy tämän pohjoisen provinssin maaperästä. Ei ihme, että toisin kuin naapurinsa, Jamalin-Nenetsin väkiluku on jatkuvasti kasvussa. Alueelle muuttaneiden siirtotyöläisten ansiosta etnisiä nenetsejä on vain 5% 500,000 asukkaan väkiluvusta.
Nenetsien selviytymistarinassa on paljon opittavaa. Arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntäminen tulee helpommaksi ilmaston lämmetessä. Ei tarvitse katsoa Suomea kauemmaksi nähdäkseen tämän ilmiön todenperäisyyden. Ei mene kauan, kun kasvava öljy- ja kaivosteollisuus kilpailee elintilasta perinteisten elinkeinojen kanssa sellaisillakin alueilla, jotka ovat tähän asti saaneet uinua rauhassa.

Kävin Arktisen keskuksen maanalaisessa pesässä jututtamassa Ari Laaksoa, joka on tiedetoimittajan virkansa ohella tutkija. Ari oli hyvin ystävällinen ja esitteli laajasti arktisen keskuksen tutkimusta niiltä osin, jotka saattaisivat kiinnosta minua. Tutkijoille näyttää olevan tyypillistä, että he rakastavat puhua oman alansa asioista. En sitä ihmettele. Kaikki mahdollisuudet selvittää pään sisälle rakentunutta monimutkaista tiedollista rakennelmaa alusta alkaen (havainnollisesti, tuoreesti) ovat tervetulleita.

Ari itse on tutkinut Lapin poro- ja riistataloutta. Näihin aiheisiin olisi helppo tarttua, jos tavoitteenani olisi vain kuvittaa kulttuurihistoriaa. Nykytaiteen keinoilla on kuitenkin mielekkäämpää käsitellä hänen myöhemmin esittelemiään aiheita.

Ilmastonmuutoksen myötä pohjoiskalotin alueen napajäät ovat sulamassa. Tapahtumalla on ainakin kaksi seurausta. Sulamisen tuloksena syntyvä valtameri avaa uusia laivareittejä Euroopan ja Aasian välille. Ankarien olosuhteiden ja napajäätikön alla uinuvat valtavat luonnonvarat, joiden jakamisesta käydään kansainvälistä poliittista keskustelua jo nyt. Pohjoisen napajäätikön sulamista on tutkinut professori Timo Koivurova. Kysytty luennoitsija ravaa suuren osan vuodesta kansainvälisissä konferensseissa luennoimassa arktisen alueen kysymyksestä.

Toinen mahdollinen aihe voisi löytyä idästä päin. Suomeen tulevasta öljystä valtavan suuri osa on peräisin Venäjältä. Öljyä porataan pohjoisen arktisilta alueilta, monien alkuperäiskansojen asuinalueilta. Öljytalouden aiheuttamat ongelmat ovatkin suurin yksittäinen uhkatekijä vanhojen elämänmuotojen säilymiselle. Arktikumiin on suunnitteilla näyttely, jonka tarkoitus on kartoittaa havainnollisesti Suomessa käytettävän öljyn tarina sen kulkureittejä seuraillen aina öljykentille saakka. Näyttelyn yhteydessä olisi mahdollisesti paikka myös mahdolliselle aihetta sivuavalle työlleni. Aihetta ovat tutkineet ainakin Bruce Forbes ja Florian Stammler.

Seuraava tehtäväni on valita yllä esittämieni vaihtoehtojen joukosta kontakti, jonka kanssa olisi mahdollista tarkentaa aihevalintaa edelleen. Jos valitsen jommankumman jälkimmäisistä aiheista minun olisi syytä ryhtyä taas seuraamaan sanomalehtiä ja mediaa. Hiljaiselon aikana vanha hyvä tapa on jäänyt pahasti unohduksiin.

Tässä vaiheessa ainoa tietolähteeni on käymäni keskustelu Ari Laakson kanssa.

Aloite

Tämän viestin lähetin arktisen keskuksen tiedetoimittaja Ari Laaksolle.


Hei,

Olen kuvataidekasvatuksen viidennen vuoden opiskelija. Toteutan tämän lukukauden aikana syventävän taideproduktion, jonka teemana on tieteiden ja taiteiden välisyys. Tarkoituksena on löytää toiselta tieteenalalta yhteistyökumppani, jonka kanssa yhteistyössä otetaan selvää miten tieteen tutkimustuloksista voisi kertoa taiteen keinoilla. Yhteistyön lopputuloksena toteutan taideteoksen, joka asetetaan näytteille produktioon liittyvän kurssin loppunäyttelyssä touko-kesäkuussa 2011.

Etsin yhteistyökumppaniksi tutkijaa tai opiskelijaa historian tai kulttuuriantropologian aloilta. Osaatteko neuvoa minulle tällaista ihmistä? Erityisesti olen kiinnostunut Lappilaisen elinympäristön kulttuurihistoriasta ja kansanperinteestä. Yhteistyö koostuisi muutamasta tapaamisesta ja ajatusten vaihdosta esimerkiksi sähköpostilla. Vaikka yhteistyökumppanin asiantuntemus on lähtökohta projektille, uskon sen kokonaisuudessaan hyödyttävän molempia. Erilaisten ihmisten ja ajatustapojen kohtaaminen on aina avartavaa, etenkin silloin kun se tehdään päämäärätietoisella vakavuudella, tyyliä unohtamatta.

Terveisin,
Timo Heikura

Riimustuksia

Tämä nurkkakonttori on luotu vastauksena havaittuun dokumentoinnin tarpeeseen. Blogi tuntuu prosessin seuraamisen välineenä hyvin luontevalta. Samalla opettajani ja muut opiskelijat pääsevät seuraamaan projektin etenemistä vaihe vaiheelta. Minua ei haittaa lainkaan, että samalla olen potentiaalisesti koko suomenkielistä internetiä käyttävän yleisön nähtävillä. Päinvastoin.
Alkusysäyksen blogille antanut kuvataidekasvatuksen syventävä taideproduktio on vuoden kestävä kurssi, jonka tavoitteena on harjaantua prosessiajattelussa. Tänä vuonna kurssin teemana on tieteen ja taiteen välisyys.

Teema on omasta mielestäni hyvin kiinnostava. Oma erityisalueeni on sivuaineenakin opiskelemani historia. Historian tai kulttuuriantropologian aloilta toivon myöskin löytäväni yhteistyökumppanin oman taideproduktioni tekemiseen. Luontevin yhteistyötaho tuntuu näin alustavasti olevan arktinen keskus. Seuraava askel onkin yhteistyötahon tunnustelu tiedetoimittaja Ari Laakson kautta.

----

Seitakivi on harvinaislaatuinen luonnonmuodostelma. Se on paikka, jolla on erityinen yhteys aliseen maailmaan. Minulle se on tarkkailupaikka, ja voimakas vertauskuva. Seitakiven päällä seisoessa näkee kauas ja on samalla vakaasti tietoinen kaikesta siitä mikä on mennyttä, mutta silti olevaa.