Lueskelin tänään Arilta saamani Bruce Forbesin artikkelin.
Artikkeli on yhteenveto vuosikausien tutkimustyöstä Jamalin niemimaalla paimentolaiselämää viettävien Nenetsien parissa. Pienilukuinen kansa on kyennyt harjoittamaan perinteistä elinkeinoaan tavalla, joka on esimerkki menestyksekkäästä sopeutumisesta muuttuviin sosiaalisiin ja ekologisiin olosuhteisiin. Venäjän arktisella alueella ei ole toista vastaavanlaista tarinaa.
Nenetsien elämäntavan jatkuvuuteen on ilmeisesti vaikuttanut ratkaisevalla tavalla kulttuurin sisäinen kyky sopeutua muutoksiin. Monet nuoret nenetsit valitsevat mieluummin elämän tundralla kuin muuttavat Jamalin-Nenetsin alueen kasvaviin kaupunkeihin. Alue on erittäin tärkeä Venäjän öljyntuotannolle. 12% Venäjän öljyvaroista ja jopa 90% maakaasusta löytyy tämän pohjoisen provinssin maaperästä. Ei ihme, että toisin kuin naapurinsa, Jamalin-Nenetsin väkiluku on jatkuvasti kasvussa. Alueelle muuttaneiden siirtotyöläisten ansiosta etnisiä nenetsejä on vain 5% 500,000 asukkaan väkiluvusta.
Nenetsien selviytymistarinassa on paljon opittavaa. Arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntäminen tulee helpommaksi ilmaston lämmetessä. Ei tarvitse katsoa Suomea kauemmaksi nähdäkseen tämän ilmiön todenperäisyyden. Ei mene kauan, kun kasvava öljy- ja kaivosteollisuus kilpailee elintilasta perinteisten elinkeinojen kanssa sellaisillakin alueilla, jotka ovat tähän asti saaneet uinua rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti